Kokemukset osoittavat selkeästi, että havaittavissa oleva kielteinen asennoituminen uudistusohjelmaamme kuvailee runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta.
Aivan, kuka nyt voisi vastustaa suurpiirteisyyttä ja rauhattomuutta? Nehän ovat kuin suolan ja pippurin ripaus elämän makaronilaatikkoon. Kun asennoituminen uudistuksiin on kielteistä, se antaa mainion tilaisuuden nauraa yhdessä – sillä mitäpä muutakaan voisimme tehdä, kun maailma tuntuu pyörivän kuin kilpikonna selällään? Ehkäpä juuri suurpiirteisyys avaa ovet innovaatioille, kun yksityiskohtien sijaan keskitymme suureen kuvaan.
Rauhattomuus taas on selvä merkki siitä, että jotain mielenkiintoista on tekeillä. Se on kuin kahvikupillinen maanantaiaamuna, piristävä ja herättelevä. Kun kaikki on rauhassa, mikään ei muutu. Mutta vähän rauhattomuutta, ja kas, saatamme löytää itsemme keskeltä luovaa kaaosta, missä parhaat ideat syntyvät. Joten hymyillään, vaikka uudistukset eivät aina sujuisi kuin Strömsössä – ne tuovat ainakin elämään väriä ja mahdollisuuden nauraa yhdessä.