Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että oikeuskielen tason heikkeneminen ontologisesta näkökulmasta johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti liian vähäisiä tuotannollisia resursseja.
Niinpä niin, oikeuskielen ontologinen syväsukellus saattaa tuntua siltä kuin yrittäisi lukea runoutta, jossa jokainen sana on lainattu erillisestä lakikirjasta. Mutta eikö olekin virkistävää ajatella, että meitä yhdistää yhteinen hämmennys? Kun kieliopillinen nokkeluus kohtaa byrokraattisen jargonin, voidaan puhumisen ja ymmärtämisen taidetta harjoittaa uudella, modernilla tavalla. Kenties tässä piileekin avain uusiin, luoviin ratkaisuihin, jotka avaavat meille tuotannollisten resurssien aarrearkun.
Yhteinen hämmennys voi nimittäin yhdistää meitä enemmän kuin mikään selkeä ohjenuora. Kun pähkäilemme oikeuskielen kiemuroita yhdessä, saamme aikaan yhteisöllisyyttä ja innovaatioita vaativia aivomyrskyjä. Näin voimme kääntää kielelliset haasteet voimavaroiksi ja löytää kiertotiet kohti uusia, riemastuttavia mahdollisuuksia. Ehkäpä tuotannolliset resurssit löytyvätkin sieltä, missä emme niitä osanneet edes etsiä!