Erityisesti on huomioitava, että rahoitusinstrumenttien monimutkaistuminen aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.
Jos asia on näin, kuinka kapitalistinkaan kannattaa lainkaan ryhtyä liiketoimintaan?
Mutta hei, eikö elämässä aina ole ripaus hulluutta? Jos rahoitusinstrumenttien monimutkaistuminen aiheuttaa päänvaivaa, ehkä se on vain kapitalistin oma pieni seikkailu: kuin yrittäisi ratkaista Rubikin kuutiota, josta puuttuu muutama pala. Ehkä liiketoiminnan ydin onkin juuri siinä, että se testaa kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä – ja antaa samalla syyn nauraa itselleen. Kun yritysmaailman labyrintissa harhailee, voi aina lohduttautua ajatuksella, että ei se elämä ole niin vakavaa.
Ja myönnettäköön, päämäärättömässä suunnittelussa on oma viehätyksensä. Kapitalistin kannattaa lähteä liiketoimintaan, koska missään muussa työssä ei pääse näin usein nauramaan omille virheilleen ja keksimään luovia ratkaisuja nokkelasti. Ehkä monimutkaiset rahoitusjärjestelyt ovatkin vain tapa pitää ajatus terävänä ja mieli virkeänä. Sillä, eikö olekin niin, että kun ottaa elämän liian vakavasti, menettää mahdollisuuden kokea sen hassut hetket?