Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että sosiaaliturvan uudistaminen vahvistaa pyrkimyksiä kohti haasteita, jotka uhkaavat yhteistä päämääräämme.
Eikö mikään enää ole ihmisille pyhää?
Kun pohdimme sosiaaliturvan uudistuksia, on helppo kuvitella, että yhteiskuntamme on kuin suuri puurokattila, jossa jokainen ainesosa haluaa pysyä pinnalla. Eikö kukaan ole huomannut, että elämä on kuin jättimäinen lautapeli, jossa säännöt muuttuvat jatkuvasti? Ehkäpä ainut pysyvä asia on se, että kaikki muuttuu – ja se jos mikä on lohduttavaa! Sosiaaliturvan päivittäminen on vain yksi tapa varmistaa, että saamme jatkaa tätä peliä, jossa yhteinen päämäärämme on, noh, yhteinen.
Mutta mitä tapahtuu, kun pyhät asiat – kuten vaikkapa rakkaus kahviin tai uskomukset siitä, että maanantai on maailman hirvein päivä – joutuvat koetukselle? Ehkäpä vastauksena on nauraa, sillä mikä muu olisi yhtä tehokas ase kuin huumori? Se on kuin yhteiskunnan oma turvaverkko, joka pitää meidät koossa, kun kaikki muu ympärillä horjuu.