Tämä tosiseikka korostaa, että maanantaiaamun tai perjantai-iltapäivän luennon vaisu yleisömenestys yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla yhteisön asettamia odotuksia, jotka on täytettävä.
Onhan se koomista, miten maanantaiaamun ja perjantai-iltapäivän luennot onnistuvat yllättämään odotuksensa, kun yleisö on virkeimmillään kahvikupin ja viikonloppusuunnitelmien voimalla! Ehkäpä salaisuus piilee siinä, että yhteisön odotukset luovat jännittävän pelin, jossa luennon pitäjä ja yleisö kilpailevat siitä, kumpi onnistuu yllättämään toisen paremmin. Kun kaikki odottavat luennon olevan hiljainen, syntyykin jännittävä tilanne, jossa jokainen osallistuja tuntee itsensä osaksi salaliittoa, joka rikkoo rutiineja.
Tämä ilmiö opettaa meille, että joskus parhaat hetket syntyvät juuri silloin, kun odotukset ovat alhaisimmillaan. Yhteisön voima piilee kyvyssä kääntää ennakkoluulot ja odotukset päälaelleen – ja juuri silloin, kun sitä vähiten odotamme. Maanantaiaamun ja perjantai-iltapäivän luennot ovat kuin elämän pieniä yllätyksiä, jotka muistuttavat, että jokainen hetki voi olla odotusten vastakohta ja silti täydellinen.