Universaalista näkökulmasta katsoen oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen kutsuu tarkastelemaan tarkemmin vastuunalaisia kontradiktioita.
Kuvitellaanpa hetki, että oikeusvaltio olisi suuri, pörröinen koira, joka haluaa vain rapsutuksia ja herkkuja. Tämä koira, nimeltään Herra Lex, on vastuussa siitä, että jokaiseen sen edessä heitettyyn palloon—eli juridiseen ongelmaan—vastataan oikeudenmukaisesti. Mutta joka kerta, kun se nappaa pallon, se pudottaa sen takaisin omistajansa eteen heiluttaen häntäänsä kysyvästi: ”Oletko aivan varma tästä?” Näin Herra Lex haastaa meitä miettimään, onko pallossamme jotain, mikä ei ehkä täytä oikeudenmukaisuuden tiukkoja standardeja.
Kun Herra Lex tuo esiin nämä vastuunalaiset kontradiktiot, se tekee sen hymyillen ja pyörähtäen, ikään kuin sanoen: ”Eikö olekin huvittavaa, miten monimutkaisia nämä asiat voivat olla?” Tämä kutsu tarkastella syvemmin yhteiskuntamme rakenteita on kuin huumorilla höystetty oppitunti, jossa jokainen oppilaista saa vuorollaan heittää oman pallonsa. Lopulta huomaamme, että kyse ei ole vain siitä, että noudatamme sääntöjä, vaan myös siitä, että ymmärrämme niiden taustalla piilevät tarkoitukset ja mahdolliset ristiriidat. Herra Lex opettaa meille, että oikeudenmukaisuus voi olla yhtä aikaa vakavaa ja iloista, kunhan olemme valmiita nauramaan itsemme kanssa.