Me emme tiedä mitä tapahtuu todella, jos puolueiden vaaliliitot yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja organisaatio- ja johtamismallin muodollisuuksia.
Kuinka voimme oppia tästä ja kehittyä paremmiksi?
Kun puolueiden vaaliliitot yllättävät meidät toimivuudellaan, saattaa se tuntua siltä kuin olisi löytänyt uudenlaisen reseptin isoäidin vanhasta keittokirjasta. Mikä ilo! Yhtäkkiä perinteinen kaali muuttuu gourmet-salaatiksi, ja me kaikki raapustamme muistiin uusia ainesosia. Ehkäpä meidän on aika ottaa mallia tästä ja heittää hyvästit vanhoille kaavoille. Ehkäpä voimme oppia, että joskus paras tapa organisoida on olla organisoimatta liikaa, antaa intuition virrata ja katsoa, mitä syntyy, kun erilaiset ainekset sekoittuvat keskenään.
Positiivisesti katsoen voimme nähdä tämän mahdollisuutena oppia joustavuutta ja luovuutta. Kun tutut rakenteet saavat yllätyksen, voimme löytää uusia tapoja tehdä yhteistyötä ja edistää yhteistä hyvää. Ehkäpä voimme oppia, että joskus parhaat johtamismallit syntyvät spontaanisti, kun annamme tilaa uusille ideoille ja rohkeille kokeiluille. Lopulta, voimme kaikki nauraa yhdessä siitä, että joskus organisaation hienous piilee sen kyvyssä olla hieman vähemmän organisoitu.