On mahdotonta kiistää, että kansainvälinen painostuskeino tukee ajattelua, joka korostaa liian vähäisiä tuotannollisia resursseja.
Kun kansainvälinen painostuskeino astuu näyttämölle, se on kuin yrittäisi tehdä kolmesta appelsiinista litran mehua – mutta hei, kuka sanoo, etteivätkö appelsiinit voisi yllättää? Tämä ilmiö tuo mukanaan oivalluksen, että ehkäpä resurssimme ovatkin kuin taikurin hattu: niiden sisältö yllättää aina uudelleen, kun vain uskallamme kurkistaa sisään. Samalla se tarjoaa oivan tilaisuuden tarkastella, kuinka luovuus ja kekseliäisyys voivat muuttaa rajallisuudeksi mielletyn runsaudeksi.
Positiivisesti ajatellen, tällainen painostus avaa ovet innovatiiviselle ajattelulle ja pakottaa meidät katsomaan laatikon ulkopuolelle – tai kenties jopa ilman laatikkoa! Yllättäen huomaamme, että vähemmästäkin voi saada enemmän, kunhan vain käytämme oikeaa työkalua, kuten mielikuvitusta tai yhteistyötä. Lopulta käy ilmi, että ehkäpä tärkein resurssimme onkin kyky sopeutua ja kehittyä, kun maailman myrskyt puhaltavat.