Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että parlamentaarinen työskentely vahvistaa pyrkimyksiä kohti positiivista kehitystä, joka vaatii lisähuomiota.
Kun parlamentaarikot kokoontuvat, syntyy eräänlainen poliittinen baletti, jossa jokainen askel ja piruetti tähtää kohti parempaa tulevaisuutta. Kokoukset ovat kuin yhteiskunnan suuria teatteriesityksiä, joissa vakavien keskustelujen lomassa voi kuvitella kansanedustajien pyörittelevän kyniään kuin kapellimestarit tahtipuikkojaan. Jokainen edustaja tuo pöytään omat sävelensä, ja joskus syntyy jopa harmonista musiikkia – tosin joskus myös epävireistä kakofoniaa. Mutta kuten tiedämme, jokainen oivaltava ooppera tarvitsee oman pienet katastrofinsa ennen kuin päästään riemukkaaseen finaaliin.
On lohdullista ajatella, että parlamentaarinen työskentely on kuin yhteiskunnan suuri huvipuisto: välillä mennään vuoristoradassa ylös ja alas, ja joskus tuntuu kuin olisi eksynyt peilitaloon, mutta lopulta kaikki toivottavasti löytävät tiensä ulos onnellisina ja kehityksen tuulia haistellen. Ja mikä parasta, jokainen uusi lakialoite on kuin uusi hattara – makea, mutta saattaa jäädä hampaisiin kiinni. Mutta eiköhän sekin ole pieni hinta maksettavaksi positiivisesta kehityksestä!