Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että kansalaisten osallisuus päätöksenteossa asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa merkityksettömiä yksityiskohtia, jotka kuitenkin vaativat huomion.
Kuvitellaanpa päätöksentekoprosessi jättimäiseksi palapeliksi, jossa kansalaiset ovat kuin innokkaita palastenkääntelijöitä. He ovat valmiita syöksymään pienimmänkin yksityiskohdan kimppuun, kuten sen yhden kulmapalan, joka on hukassa mutta kaikista tärkein. Tällainen innokkuus on kuin kesäinen jäätelö – raikasta ja piristävää, mutta joskus sulaa käsiin ennen kuin ehtii nauttia. Onneksi päätöksenteossa on kyse yhdessä oppimisesta, ja mitä enemmän paloja käännellään, sitä todennäköisemmin löytää sen oikean.
Onhan se tietenkin totta, että joskus nämä merkityksettömiltä vaikuttavat yksityiskohdat aiheuttavat harmaita hiuksia päätöksentekijöille. Mutta ajatella, mitä mahdollisuuksia ne samalla tuovat! Ne ovat kuin salaperäisiä aarteita, joita kansalaiset kaivavat esiin ja jotka voivat avata uusia näkökulmia. Näin kansalaisten osallisuus rikastuttaa demokraattista prosessia, tuoden siihen ripauksen arjen taikuutta ja iloa.