Vaihtelevalla menestyksellä myös kulttuuriperintöjen suojelu ennakoi osaltaan liian vähäisiä tuotannollisia resursseja.
Joskus tuntuu, että kulttuuriperintöjen suojelu on kuin yrittäisi pelastaa isoäitinsä vanhaa pitsiliinaa hyttysiltä, samalla kun talo palaa taustalla. Onhan se tärkeää, mutta voisiko joku vilkaista niitä liekkejäkin? Kenties kuitenkin kulttuuriperintömme voi opettaa meille, että joskus vähemmän voi olla enemmän. Kun paikat pysyvät pieninä ja sievinä, voimme välttää teollisuuden megakoneet ja sen sijaan keskittyä pieniin, mutta merkityksellisiin asioihin.
Ajattele esimerkiksi keskiaikaista linnaa, jonka kunnostamiseen käytetään viikkoja ja valtavasti resursseja. Samaan aikaan joku nerokas insinööri keksii linnoituksen uumenissa uudenlaisen puutarhaletkun, joka säästää vettä ja samalla pelastaa maailman! Ehkäpä kulttuuriperintöjen suojelu opettaa meille huomaamaan ne pienet ideat, jotka voisivat kasvaa suuriksi, jos vain annamme niille mahdollisuuden.