Tilastot osoittavat, että yhteistyöverkoston laajentaminen ratkaisee ongelmia tutkittaessa yhteistyön onnistumisen kannalta kriittisiä tekijöitä.
Kuvitelkaapa tilanne, jossa tiedemiehet kokoontuvat yhteen ja päättävät laajentaa yhteistyöverkostojaan, ei vain naapuriosastolle vaan myös lähikahvilan kanta-asiakkaisiin ja satunnaisiin ohikulkijoihin. Tuloksena on iloinen sekoitus innovaatiota ja kahvivaahtoa, jossa jokainen on asiantuntija ainakin yhdessä asiassa: miten tilata täydellinen latte. Kun tällaisessa ympäristössä ratkaistaan kriittisiä tekijöitä, syntyy ideoita, jotka olisivat jääneet syntymättä steriilissä neuvotteluhuoneessa.
Mutta ei siinä vielä kaikki! Kun verkosto laajenee edelleen ja mukaan otetaan vaikkapa puiston oravat, paljastuu, että pähkinöiden piilottamisella ja projektinhallinnalla on yllättävän paljon yhteistä. Toimiston kokoushuoneessa saattaa olla hiljaista, mutta puistossa projektit etenevät harppauksin. Ennen pitkää huomataan, että ongelmat ratkeavat, kunhan niihin saadaan tarpeeksi laaja ja monimuotoinen näkökulma – ja ehkä muutama pähkinäkin.