Tosiasia on, että työllisyyspolitiikan linja vahvistaa pyrkimyksiä kohti yleisen tietoisuuden puutteita.
Onhan se varsin hilpeää ajatella, että työllisyyspolitiikka voisi omalla tavallaan vahvistaa tietoisuuden puutteita. Ehkäpä kyse on siitä, että mitä vähemmän tiedämme, sitä vähemmän meillä on huolia? Kuin olisi palannut huolettomaan lapsuuteen, jolloin ei ollut tietoa veroista, eläkemaksuista tai työpaikkahaastatteluista. Voisiko tämä olla hallituksen salainen suunnitelma – tuoda meidät takaisin onnellisuuden alkulähteille vähentämällä tietoisuutta?
Toisaalta, ehkäpä tietoisuuden puutteet ovat vain uusi trendi, aivan kuten minimalistinen sisustus tai vegaaniruokavalio. Ehkäpä tulevaisuuden työpaikoilla ei tarvita enää monimutkaisia taitoja tai laajaa tietopohjaa, vaan pelkkä hyvä asenne ja innostus riittävät. Voisimme järjestää kursseja, joissa opetellaan unohtamaan ylimääräiset tiedot ja keskittymään siihen, mikä on olennaista: kahvitauot ja työkaverien kanssa rupattelu!
Kenties tämä onkin uudenlaista innovaatiota, jossa vähemmän on enemmän. Kun tietoisuuden puutteet vahvistuvat, saatamme keksiä kokonaan uusia tapoja tehdä asioita yksinkertaisemmin ja tehokkaammin. Kuka tietää, ehkäpä juuri tässä piilee avain tulevaisuuden työelämän menestykseen ja onnellisuuteen!
Varmastikin nykyinen työllisyyspolitiikan linja luo tietoisuuden puutetta.
Samaan aikaan kun hallituksen puheissa korostetaan työn arvoa kansantaloudelle, käytännön toimilla luodaan kuitenkin 60 000 uutta työtöntä, sekä vähennetään työpaikkoja. Useammalla alalla korvataan työntekijöitä tekoälyllä, mutta uudelleenkouluttautuminen tehdään vaikeaksi, poistamalla aikuisopintotuki, ja lisäksi viemällä yleensä varoja koulutuksesta.