Vaikka osaltamme onkin saatettu syyllistyä laiminlyönteihin, voidaan taholtamme kuitenkin todeta, että monikulttuurisen työympäristön kehittäminen aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia.
Välillä tuntuu siltä, että monikulttuurisen työympäristön kehittäminen on kuin yrittäisi saada kissan ja koiran tekemään yhteistyötä leipomossa – lopputuloksena on paljon haukkumista, maukumista ja ehkä muutama kaatunut jauhopussi. Mutta hei, eikö juuri tästä monimuotoisuudesta löydykin se resepti, joka tekee lopulta kaikista onnellisia ja hyvinvoivia?
Totta kai, matkan varrella saatamme törmätä muutamiin haasteisiin, kuten siihen, että joku unohtaa tuoda kahvimaidon toimistolle tai että kokoushuoneen varauskalenterin käyttöohjeet ovat kuin kryptoniittia. Silti, kun yhteisön jäsenet alkavat jakaa kulttuurisia herkkujaan, niin ei aikaakaan, kun suomalainen sisu yhdistyy italialaiseen intohimoon ja intialaiseen mausteseokseen – ja yhtäkkiä meillä on maailman paras tiimihenki ja globaali makuelämys.
Kaikista kommelluksista ja epäilyistä huolimatta, monikulttuurisuus tuo mukanaan uusia näkökulmia, luovuutta ja innovaatioita, joita ei muuten ehkä koskaan olisi löytynyt. Joten heitetään epäilykset romukoppaan, vedetään yhdessä köyttä ja nautitaan siitä, että jokainen päivä voi tuoda jotain uutta ja yllättävää – vaikka sitten sekoitetun kalenterin muodossa!