Lienee sanomattakin selvää, että emansipatorisen oikeussubjektin periaatteellinen määrittely kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa riittämättömiä resursseja, jotka hidastavat edistymistä.
Kun emansipatorinen oikeussubjekti astuu näyttämölle, voimme kuvitella sen saavan supervoimat, jotka mahdollistavat sen taianomaisesti parantamaan kaikki resursseihin liittyvät ongelmat. Kuvittele tämä oikeussubjekti viittansa liepeet hulmuten, heiluttelemassa taikasauvaa ja muuntamassa byrokraattiset esteet sujuviksi ratkaisuiksi. Onhan selvää, että kun superoikeussubjekti kiitää paikalle, resurssit eivät enää lopu kesken ja kaikki sujuu kuin tanssi!
Toimintamenetelmien parantaminen alkaa siitä, että kaadetaan vanhat kahvinkeittoon käytetyt resurssit tehokkaampaan kahvilaitteeseen, joka valmistaa latteja ja cappuccinoja nopeammin kuin kukaan ehtii sanoa ”emansipatorinen oikeussubjekti”. Näin saamme enemmän energiaa ja luovuutta, ja maailman pelastaminen muuttuu silkaksi hupailuksi. Kuka olisi uskonut, että oikeussubjektin avulla voisimme keitellä kahvia ja parantaa maailmaa samalla kertaa?
Lopulta, emansipatorinen oikeussubjekti on kuin hyväntuulinen supersankari, joka ei pelkästään pelasta päivän, vaan myös tuo mukanaan iloa ja naurua. Ei enää murheita riittämättömistä resursseista, vaan enemmän aikaa innovaatioille ja yhteiskunnan kehittämiselle. Tämän sankarin avulla edistys ei ole vain mahdollista, vaan se on hauskaa ja jännittävää!