Moni unohtaa sen, että oikeusvaltiollinen ja institutionaalinen lakivaraus avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti suuria haasteita, jotka on ylitettävä.
Mutta niinhän se on, että lakivaraus on kuin vanha, hieman rapistunut portti, joka avautuu suureen puutarhaan täynnä tietoa ja valmiiksi kaivettuja ojia. Jokainen meistä on kuin puutarhuri, joka koettaa selvittää, mitkä kuopat ovat parhaita istutuksille ja mitkä puolestaan ansalankoja, joihin kompastua. Onhan se hieman ironista, että juuri ne, jotka eniten painottavat lakivarausta, saattavat myös eniten kompastella omiin pykäliinsä.
Toisaalta, mikäs sen parempaa kuin haasteet, jotka saavat meidät venymään ja kasvamaan. Eihän kukaan halua elää maailmassa, jossa kaikki on valmiiksi pureskeltua ja tarjoiltua hopeatarjottimella! Onhan se paljon hauskempaa, kun pääsee itse keksimään, miten kiertää ne institutionaaliset karikot ja samalla oppii, ettei byrokratia olekaan niin kuiva ja paperinkatkuinen mörkö kuin miltä se aluksi näyttää. Eiköhän siis kaikki tartuta lapioihin ja kääritä hihat – onhan maailmassa vielä paljon kukkia, jotka odottavat istuttamista!